Tänne kokoan arjen kaunista helminauhaa, tallennan elämän pieniä ja suuria iloja - pahan päivän varalle ja mummona muisteltaviksi.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Aamuhämärää
Talviaikaan siirtymisestä johtuva aikainen aamuhetki omalla sohvalla. Molemmat lapset kainalossa, viltin alla taitoluistelua katsomassa. Ulkona syksyisen harmaa aamuhämärä.
lauantai 30. lokakuuta 2010
Mä osaan!
"Äiti, mä osaan kaataa maitoa ihan itse!"
Miten pieni asia, mutta miten suuri oppimisen ilo. Kunpa sitä tunnetta ei hukkaisi aikuisenakaan - ei aina tarvitse oppia siirtämään vuoria, vähempikin riittää.
Miten pieni asia, mutta miten suuri oppimisen ilo. Kunpa sitä tunnetta ei hukkaisi aikuisenakaan - ei aina tarvitse oppia siirtämään vuoria, vähempikin riittää.
Arjen helminauha
Ajattelin tässä taannoin automatkalla elämän pienten ihanuuksien muistamista ja sitä, että tunnistaa elämänsä helmihetket. Ne suuret, jotka ihan varmasti muistaa vielä mummonakin, mutta myös ne pienet jotka helposti unohtuvat. Jotta niistä kutoutuisi kaunis arjen helminauha, päätin ryhtyä tallentamaan niitä tähän blogiin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)