Joulurauhaa

Kuusi on koristeltu, lahjat paketoitu. Koti on siivottu ja joulua tehty lasten kanssa askartelemalla ja pipareita paistamalla. Ulkona paukkuu pakkanen ja pensaat notkuvat lumen painosta. En muista milloin olisin saanut aloitella joulun viettoa yhtä levollisin mielin.

Kahvihetki

Kahvihetki neiti 4v-n kanssa majassa. Eturuokana sammakko-aprikoosi-paprikakeittoa ja jälkiruuaksi kanankoipia. Ruokajuomaksi kahvia. "Ja muista sitten, että ei saa aloittaa ennenkuin kaikki ovat pöydässä."

Talven ihmemaa

Lumi tuli, se pysyi ja sitä riittää. Pehmyt hanki on nyt niin syvää, että jäniksetkin ovat kulkeneet pihassa lapsia varten tehtyjä polkuja pitkin. Pakkanen paukkuu, puut notkuvat untuvanpehmeän lumivaipan alla ja jouluvalot hohtavat pakkasillassa. Joulu on pian täällä.

Ensilumi

On asioita, jotka eivät menetä taianomaisuuttaan ikinä, ja yksi niistä on ensilumi. Mikä ilonläikähdys sydämessä, kun aamulla näkee maailman ulkona muuttuneen yön aikana huikaisevan valkoiseksi. Saman ilon saa lasten myötä elää moneen kertaan, kun pienet jalat tassuttavat olohuoneeseen ja unenkareet kaikkoavat silmäkulmista ilonkiljahdusten tieltä: "LUNTA!!!"

Hetki rauhaa

Automatka ratsastustunnille pilkkopimeässä marraskuun illassa tarjosi pienen hetken rauhaa. Sade vihmoi auton ikkunaan, liikennevalot heijastuivat märästä asfaltista. Sai olla hetken omissa ajatuksissaan. Pienestä sitä voi joskus olla onnellinen.

Uusi serkku

Lapset saivat tänä aamuna ensimmäisen serkun. Miten maailman suloisimmalta vastasyntyneet näyttävätkään!

Jouluvalot

Neiti 4v-n ehdotuksesta kaivamme jouluvalot esiin ensilumen laskeutuessa hiljakseen maahan pimenevässä illassa. "Oii, miten kauniit, miten ihanat ne on", huudahtaa neiti spontaanisti, kun asettelemme valoja paikoilleen. Lasten nukahdettua istahdan sohvalle, enkä voi olla kuin samaa mieltä.

Aamuhämärää

Talviaikaan siirtymisestä johtuva aikainen aamuhetki omalla sohvalla. Molemmat lapset kainalossa, viltin alla taitoluistelua katsomassa. Ulkona syksyisen harmaa aamuhämärä.

Mä osaan!

"Äiti, mä osaan kaataa maitoa ihan itse!"
Miten pieni asia, mutta miten suuri oppimisen ilo. Kunpa sitä tunnetta ei hukkaisi aikuisenakaan - ei aina tarvitse oppia siirtämään vuoria, vähempikin riittää.

Arjen helminauha

Ajattelin tässä taannoin automatkalla elämän pienten ihanuuksien muistamista ja sitä, että tunnistaa elämänsä helmihetket. Ne suuret, jotka ihan varmasti muistaa vielä mummonakin, mutta myös ne pienet jotka helposti unohtuvat. Jotta niistä kutoutuisi kaunis arjen helminauha, päätin ryhtyä tallentamaan niitä tähän blogiin.