Bloggaan jatkuvasti... kymmenen vuoden välein 

Viimeksi toivotin joulua 2013 - ja sitten onkin jo kevät 2023. 

Sinne katosivat päiväkodit, alakoulut, juhannukset ja joulut. Mummolakäynnit, veneretket, rapujuhlat, mökkireissut, partioleirit, tanssitunnit, alppimatkat, metsäretket. Elämä tapahtui. Lapset kasvoivat.  Herra 3v:stä on kasvanut herra 13v,  ja neiti 7v:stä neiti pian 17v. Upeat nuoret, joiden aikuistumista seuraavaksi saamme seurata. 

Haikeaksi vetää. Helmihetket, ne eivät onneksi silti tältä väliltäkään ole kadonneet, vaikka eivät ole tänne tallentuneet. Ehkä pian on jo taas aika tallentaa niitä tännekin. 💗

Erilainen joulutervehdys

Tänä vuonna olen hoitanut erinäisiä koiria ja lapsia,
ollut muuttoapuna,
pakannut ja purkanut kuskannut ystäviä ja niiden lapsia
lainannut autoa, naamiaisasua, sirkkeliä - ja miestä sirkkelöimään
majoittanut matkalaisia,
parantanut maailmaa himpun verran.

On aika kiittää ystäviä, pieniä ja isoja, yhtä rakkaita.
Ilman teitä en olisi elänyt näitä helmihetkiä,
saanut mahdollisuutta ilahduttaa, ja iloita siitä itse.

Hyvää joulua!

Kun arki jyrää

Mihin katosi yli vuosi elämästäni? Luulin pitäneeni vain pikku tauon blogin muutenkin harvasta päivitysrytmistä. Mutta elokuussa 2012 lomien jälkeen arki näköjään alkoi ja vei mennessään. Ruuhkavuosien käsite on kulunut, mutta allekirjoitan ajatuksen. Maanantaisin et ehdi kissaakaan sanoa kun on jo perjantai, ja jotenkin ne viikonloputkin vain viuhahtavat ohitse. Ei silti. Eletty on, onneksi! Nautin arkiaamuina siitä pienestä hetkestä, jonka varastan kiireeltä istuen lapset kainalossa sohvalla lastenohjelmia tuijottaen. Ihan rauhassa. Sen jälkeen päivissä on vauhtia. Töissä on hauskaa, haastavaa ja joskus hermoja raastavaa - mutta joka tapauksessa aivan mahtavaa. Kävimme Alpeilla hiihtolomalla. Juoksin puolimaratonin keväällä. Kesälomalla tavattiin ystäviä ja reissattiin siellä täällä. Rakennettiin patio. Rapujuhlittiin. Osallistuin elämäni ensimmäisiin ratsastuskisoihin syksyllä. Neiti 7v aloitti koulun ja partion. Herra 4v. osaa kohta kaikki numerot ja kirjaimet. Mies ravaa erilaisissa urheiluharrastuksissa entiseen malliin. Ystävien tapaamisellekin yritetään raivata arjen keskellä aikaa, vaikka se vaatii joskus tuskaista kalenterikoordinaatiota. Nyt odotellaan talvea. Ihanaa, lumista talvea. Ensilumi vielä odotuttaa itseään,ehkä jo huomenna?

Uuden alku

Huomenna se taas alkaa. Arki. Monta vuotta pitkistä kesälomista nauttineena tuntuu perin omituiselta, että arkinen aherrus alkaa jo heinäkuun lopulla. Mutta ajankohdasta huolimatta arjen uudelleen alkamisessa on oma hohtonsa. Uudet reput eskarilaiselle ja jo vähän isommalle tarhalaiselle. Vaatteiden nimikointishow, tietysti viimeisenä iltana. Kesän aikana kutistuneet kumisaappaat ja housunlahkeet. Jännitys; miten ensimmäisestä arkiaamusta selvitään ajoissa päiväkotiin ja töihin? Ja miten onnistuu työmoodiin siirtyminen loman leppoisaa mielialaa hukkaamatta?

Kesä. Nyt.

Kesä. Se on taas täällä, miten ihanaa! Hyttysenpuremat jalat, helteessä kypsyvät mansikat ja upeat, valoisat kesäyöt. Sisiliskot pihakivetyksellä, rantahiekka joka rapisee auton lattialle lasten jaloista uimareissun jälkeen. Jippii, kyllä tätä on jo odotettu!

Flow, mikä olotila!

Jokaisen ihmisen pitäisi saada tehdä työtä, jossa on mahdollista kokea nk. flow-tila. Sain kokea sen pitkästä aikaa tällä viikolla, ja ETTÄ se oli siistiä. Ihan mahtavaa. En voi kuin kannustaa työhönsä syystä tai toisesta tyytymättömiä ihmisiä vaihtamaan työpaikkaa, mieluiten per heti. Tämän fiiliksen haluan muistaa. Arjen parhautta puhtaimmillaan.

Elämää alamäessä

Keväthanget ovat houkutelleet meitä viime aikoina mäenlaskuun. Neiti 5v kurvailee jo kolmatta kauttaan, ja tämä kausi on tuonut paitsi lisää vauhtia ja varmuutta, myös hurjan innostuksen. Onko mitään mahtavampaa kuin innosta hihkuva ja itsekseen laskiessaan lauleskeleva pikkuneiti? Vielä kun perheen pikkumies saadaan suksille, voidaan käynnistää seuraavien 20 vuoden hiihtolomien suunnittelu...